Jasminin mietteitä Tet-viikolta

Olen Jasmin Kinnunen, kahdeksatta luokkaa käyvä tettiläinen Valtimolta. Rakastan lukemista yli kaiken ja luen paljon fantasia-, scifi-, jännitys- ja toiminta kirjoja. Toki muunlaisetkin kirjat kelpaavat.

Halusin tulla Sanan Helinään tettiin, koska täällä on rauhallista ja saa tutkia kirjoja. Lisäksi haluan tutustua kirjakaupan toimintaan, sillä kukaan tuttuni ei ole koskaan ollut töissä kirjakaupassa. Aika täällä on kulunut tosi nopeasti. On kiva nähdä millaisia kirjoja toiset ihmiset lukevat ja suosittelevat luettavaksi. 

Mielestäni on harmi, että nykyään nuoret eivät enää lue kovinkaan paljoa kirjoja. Monilla ei ole enää aikaa lukea tai jos on aikaa, käytetään se aika netissä surffailuun. Tilanne saattaisi muuttua, jos vaikka koulussa opettajat kannustaisivat lukemaan kirjoja ja lehdissä tai netissä mainostettaisiin kirjoja.

Jos kaipaat jännitystä ja fantasiaa, suosittelen lukemaan Elina Rouhiaisen SUSIRAJA sarjaa.

Annin ja Jennin mietteitä lukemisesta ja kirjoista

Täällä kirjoittelee kaksi 15 vuotiasta tettiläistä, Anni ja Jenni. Käymme yhdeksättä luokkaa Kirkkokadun yläkoulussa. Olemme molemmat asuneet Nurmeksessa koko ikämme. Olemme myös olleet ystäviä yli kymmenen vuotta. Harrastamme molemmat partiota ja vedämme omaa ryhmää. Tulimme tänne Sanan Helinään TET-harjoitteluun, koska kukaan tuttumme ei ole koskaan ollut täällä tetissä ja tämä kuulosti kiinnostavalta. Olemme viihtyneet oikein hyvin. Meitä pyydettiin kirjoittamaan omasta suhtautumisestamme kirjoihin ja lukemiseen ja kertomaan nuorten lukemisesta yleisesti.

Jenni:

Luen enimmäkseen nuorten romaaneja ja aikakausilehtiä. Tykkään lukea kirjoja, jotka perustuvat tositapahtumiin tai voisivat tapahtua todellisuudessa. En pidä siis fantasia- ja scifikirjallisuudesta. Lukeminen saa minut rauhoittumaan ja kun luen, oloni on rentoutunut. Pienempänä luin paljon kirjasarjoja, kuten Tiina ja Penny kirjat. Ne olivat silloin tarpeeksi jännittäviä. Arvostan kirjoissa toimintaa ja en pidä kirjoista, joissa tilanteita kuvaillaan liikaa. En lue kovin paljoa, vaikka haluaisin. Ei vain tule usein lähdettyä kirjastoon etsimään luettavaa. Haluaisin lukea nuorten keskuudessa todella suositun kirjan, Tähtiin kirjoitettu virhe. Kirjassa on 16-vuotias tyttö, jolla on syöpä. Hän tapaa tukiryhmässä pojan, jolla on ollut luusyöpä ja he rakastuvat.

Anni:

Luen harvoin, mutta kun luen, on kirja nopeasti luettu. Jos kirja on kiinnostava, ei minulla sen lukemiseen mene paljoa aikaa. Tilaan myös Demiä, joka tulee kuukausittain. Tykkään lukea helppoja ja lyhyitä kirjoja, sillä raskaat ja pitkät kirjat ovat usein pitkäveteisiä ja kyllästyn kirjan puolivälissä sen lukemiseen. Lempikirjojani ovat Tove Janssonin Muumi-kirjat ja ne ovat aika suosittuja nuorten keskuudessa. Pidän fantasiakirjoista ja kirjoista, joissa on jännitystä. Viimeisin lukemani kirja oli Salla Simukan Punainen kuin veri.

Nuoret lukevat mielestämme aika vähän, mutta tytöt lukevat paljon enemmän kuin pojat. Joillekkin lukeminen on todella tärkeä harrastus. Meilläkin on muutama ystävä, jotka lukevat miltei joka päivä. Nuoret lukevat yleisesti aika vähän, koska kavereiden kanssa netissä juttelu ja muut harrastukset vievät niin paljon aikaa, ettei ehdi lukea. Iltaisin on jo usein niin väsynyt, ettei lukemisesta tule mitään. Ainakin meidän koulussa luetaan paljon äidinkielen tunneilla. Meillä on myös koulussa kirjasto, jonne voi mennä tietyillä välitunneilla lukemaan omaa taikka koulun kirjaa.

Kysyimme parilta ystävältämme, jotka lukevat todella paljon, mitä kirjoja he suosittelevat lukemaan. Tässä muutama esimerkki:

Kerstin Gier - Rakkaus ei katso aikaa-trilogia (fantasia)

Abigail Gibbs - Illallinen vampyyrin kanssa (fantasia)

Stephenie Meyer - Twilight-saaga (fantasia, romantiikka)

J. K. Rowling - Harry Potterit (fantasia)

Jennifer E. Smith -Tilastollinen todennäköisyys kohdata se oikea (nuortenkirjallisuus)

John Green -Tähtiin kirjoitettu virhe (romanttinen, draama)

Suzanne Collins -Nälkäpelit (nuortenkirjallisuus)

John Green – Looking for Alaska (nuortenkirjallisuus)

J. R. R. Tolkien – Taru sormusten herrasta – trilogia (fantasia)

Monet elokuvat ja sarjat, joista nuoret tykkäävät, perustuvat johonkin kirjaan/kirjasarjaan. Hyvänä esimerkkinä Game of Thrones, Nälkäpeli, Twilight ja Harry Potterit.

Mietimme, kuinka nuoret saisi innostumaan lukemisesta. Mielestämme kirjoja voisi mainostaa enemmän esimerkiksi nuortenlehdissä. Elokuvia markkinoidessa voitaisiin tuoda enemmän esille kirjaa, jonka pohjalta se on tehty. Ainakin meidän mielestämme kirjat ovat usein parempia ja yksityiskohtaisempia kuin elokuvat. Myös kouluihin voitaisiin ostaa uusia kirjoja, joita luetaan, koska monet kirjat ovat vuosikymmeniä vanhoja ja niiden kirjoitustyyli on nuorisolle vieras. Nuorille tehdään paljon hyviä kirjoja, mutta ne eivät tule kaikkien tietoon, eli yleisesti mainontaa voisi lisätä.

Kirjani ja hyllyni

Sunnuntaiaamun ehdoton kohokohta on saada lukea Karjalainen kaikessa rauhassa aamukahvia siemaillen. Sunnuntain lehdessä on yleensä paljon kulttuuriuutisia ja laajoja juttukokonaisuuksia, joihin on mukava syventyä kunnolla. 

Tänä aamuna en ehtinyt etusivua pidemmälle, kun pulssini alkoi kiihtyä alta aikayksikön. Julkisuudessa paljon esillä oleva sisutussuunnittelija Teuvo Loman kun loihe lausuman, että ihmiset eivät tänä päivänä halua koteihinsa kirjahyllyjä eikä niitä siis näin ollen tarvita. Sisäsivulla hän vielä täsmentää, että kirjahylly tekee asunnosta ”tunkkaisen näköisen”. Katselen lehden kuvaa asuntomessuilla esillä olevasta talosta. Se on hieno, tyylikäs, vaalea ja avara. Siisti. Kliininen. Asunto. 

Vilkaisen ympärilleni. Kirjahylly olohuoneessa – on yhä paikoillaan. Erillinen hylly kirjoja varten keittiön puolella – kyllä löytyy. Oma avohyllynsä ns. maailmanparannuskirjoille olohuoneen toisella seinustalla – aivan. Ja lukuisat kirjapinot siellä täällä ympäri kotiamme: sohvan käsinojalla, yöpöydillä, tietokonepöydän nurkalla ja – aivan niin – vessassa. 

 

Hmm. Herää tietenkin kysymys, jos kodeissa ei ole enää kirjahyllyjä, niin missä ja miten kirjat sitten säilytetään? Vai onko arvon sisustussuunnittelijan kommenttiin kätketty ajatus siitä, että ihmiset eivät muka enää lue kirjoja? Ei pidä ollenkaan paikkaansa.

Samaisessa tämän päivän Karjalaisessa on esittely kirjasta nimeltä Tunteilla on tilansa, kirjoituksia kodeista. (Pia Ingström). Kirjan kirjoittaja on perehtynyt suomalaisiin koteihin ja siihen, mikä tekee asunnosta kodin, miten ihminen kotoutuu. Hän toteaa, että koti ei ole vain sisustamista, kaunistamista ja siivoamista. Kodikkuutta on nimenomaan se maalaamista odottava, kulunut ovenkarmi (ikuisuusprojekti), epämääräinen vaatekasa lattialla, yhteiset hetket ruokapöydän äärellä. Koti on paikka, jossa ihminen saa olla oma itsensä ja tehdä juuri niitä asioita, jotka ovat hänelle itselleen tärkeitä. Ja kenties kodikkuutta ovat juuri ne kirjahyllyt, joiden hyllyiltä löytyy vuosien saatossa hankittuja opuksia. Kuluneita, uudempia, selattuja, puhkiluettuja¸ alleviivattuja, rakkaita omia kirjoja. 

Tajusin tänä aamuna hyllyjämme ja kirjapinojamme katsellessani, että siellä täällä lojuvista kirjoista voi päätellä aika paljon siitä, millainen perhe kodissa asustaa. Sohvan käsinojalla lojuu mehiläishoito-opas, olkkarin pöydällä oleva puutarhakirja on auki päärynäpuun istuttamisen kohdalta, yöpöydällä on vielä Maikki Harjanteen Minttu-kirja pikku Jasperin vierailun jäljiltä ja muutama Aku Ankka löytyy eri puolilta kotia.

On varmasti totta, että kaikki eivät lue kirjoja eivätkä näin ollen tarvitse kirjahyllyjäkään. Mutta se, että asia yleistetään koskemaan kaikkia ihmisiä, on mielestäni suurta propagandaa. Kauan eläköön kirjat ja kirjahyllyt, nuo kotiemme lämpöiset sydämet!