Tunnustus

Tunnustan. En ole muuttunut. Minä olen edelleen totaalisesti, täysin, koko sydämestäni hurahtanut kirjoihin. Kun istun tässä ja katselen omia kirjahyllyjäni, minut valtaa levollinen ja turvallinen olo. Kirjani suojelevat minua ja voin luottaa siihen, että ne pysyvät tuttuina ja turvallisina paikoillaan ja voin aina palata niihin. Nämä kirjat ovat kulkeneet mukanani – jotkut kirjat pidemmän matkan, toiset lyhyemmän – ja niihin on tarttunut muistoja jokaisesta paikasta, jossa olen asunut. Niissä on muistoja henkilöistä, jotka ovat kenties antaneet kirjan minulle lahjaksi.

Kun olen kirjojen lähellä, minua ympäröi valtavan mielenkiintoinen maailma. Kirjailija on kirjoittanut kirjansa juuri minulle, hän on hyväillyt jokaista sanaa päästäessään sen paperille, hän on antanut ajatustensa ja mielikuvituksensa virrata ja luonut minulle tarinan. Tiedät hyvin sen tunteen, kun kirja imaisee mukaansa. Sinun on pakko lukea eteenpäin, et malta lopettaa, haluat lukea lisää saadaksesi tietää mitä tapahtuu. Intensiivisen lukukokemuksen myötä tempaudut irralleen ajasta ja paikasta ja olet hetken jossain aivan muualla. Mielesi rentoutuu, eikä mikään ulkopuolinen asia häiritse sinua sillä hetkellä.

Parhaat lukukokemukseni saan, kun istun mummolta saamaani vanhaan nojatuoliin, otan lähelleni kupposen teetä tai kahvia ja tartun kirjaan. Sivelen sen kantta, tunnustelen kirjan olemusta. Rauhoitun ja hymyilen, sillä tiedän istuvani nojatuolissa kunnon tovin kirjan parissa. Terapeuttista. Rentouttavaa. Ajatusten virtaa. 

Kun nousen tuolista ja lasken kirjan hellästi käsistäni odottamaan seuraavaa lukuhetkeäni, olen taas paljon viisaampi ja vapaampi kuin hetki sitten.  En malttaisi odottaa tuota hetkeä.

Kaukaiset hetket - lukukokemus ja kokemuksia lukemisesta

Istun auringonpaisteessa laiturilla, tuuli keinuttelee minua kevyesti ja sorsapoikue uiskentelee rannan tuntumassa. Lokit tekevät taitavia kaarroksiaan järven pinnan yllä ja syöksähtelevät alaspäin kalasaaliin toivossa. Aistin tämän kaiken ympärilläni, mutta olen oikeastaan aivan jossakin muualla – olen Englannissa Kentin maaseudulla ja Milderhurstin kartanossa. 

Näen kartanoa ympäröivän vallihaudan, josta Liejumies kömpii pelottelemaan linnan asukkaita. Näen kustannustoimittaja Edien, joka saapuu Milderhurstin majataloon valmiina etsimään tietoja linnan asukkaista ja kirjoittamaan esipuhetta Liejumies-kirjan uuteen juhlapainokseen. Elän mukana Edien ja hänen äitinsä tarinassa ja vajoan vaivattomasti aikamatkalle -40-luvun Englantiin palatakseni jälleen 1990-luvun tapahtumiin. 

En malta päästää Kate Mortonin Kaukaiset hetket – kirjaa käsistäni, ennen kuin olen saanut selville kaikki ne mielenkiintoiset tapahtumat ja salaisuudet, joita kirjailija on juoneen punonut. 

Kun aloitin lukea tätä australialaisen kirjailijattaren syyskuussa ilmestymässä olevaa, kolmatta häneltä suomennettua teosta, odotukseni olivat korkealla. Hänen aiempi teoksensa Paluu Rivertoniin on lumonnut minut täysin ja samanlaista taikavoimaa odotin tietenkin myös tältä kirjalta. Aivan aluksi kuvaileva kirjoitustyyli oli mielestäni jopa liian runsas – lähes yliampuva – mutta kirjan edetessä kirjoittajan ote parani huomattavasti ja samalla myös teksti terävöityi. Huomasin nauttivani lukemisesta ja Mortonin taitavasta kielenkäytöstä. Kirja tuntui kuin keitaalta, johon oli miellyttävää palata uudestaan ja uudestaan ja juonikuvio vaati kääntämään sivuja tiiviiseen tahtiin eteenpäin. Jännitystä, romantiikkaa, elävää elämää, liikettä ajassa, erilaisia ihmiskohtaloita. Kirjan luettuani minulla oli tunne, että olin saanut tutustua mielenkiintoisiin,  uusiin ihmisiin ja uusiin paikkoihin; tätä kirjaa jäi ikävä. 

 *   *   *

Olemme viettämässä lomaviikkoa mökillä Kuohatti-järven rannalla. Nautin kiireettömyydestä, ajattomuuden tunteesta ja siitä, että saan olla halutessani irti kaikenlaisista koneista ja laitteista. Kirjan voima ja vahvuus piilee juuri siinä, että sen voit ottaa mukaasi miltei minne tahansa. Et tarvitse sähköjä, voit vapaasti valita missä asennossa tai missä paikassa kirjaa luet. Se onnistuu riippukeinussa, pyyhkeellä rantahiekalla, veneen keulassa…voit sulkea kirjan ja jatkaa sitä samasta kohdasta vaivattomasti heti kun siltä tuntuu. Kirjan sivujen tuntu, paperin tuoksu – kaikki tämä on osa lukevan ihmisen maailmaa. 

Minulle kirja on jälleen todistanut taikavoimansa. Luettavanani tällä mökkilomalla on neljä kirjaa ja kaikki ovat omalla tavallaan kutkuttavan kiinnostavia ja odotan innostuneena jokaisen niiden kertomaa tarinaa. Se on minun tapani rentoutua ja rauhoittua, irrottautua ajasta ja paikasta ja kokea uusia asioita. Kirjojen lukujärjestyksen valinta on vaikeaa, joten teen kuten lapsena palattuani kirjastosta laukku täynnä kirjoja: laitan ne riviin lattialle ja valitsen kirjojen lukujärjestyksen silmät suljettuina. 

Kate Morton: Kaukaiset hetket (2015, Bazar) Kirja ilmestyy 3.9.2015

Jasminin mietteitä Tet-viikolta

Olen Jasmin Kinnunen, kahdeksatta luokkaa käyvä tettiläinen Valtimolta. Rakastan lukemista yli kaiken ja luen paljon fantasia-, scifi-, jännitys- ja toiminta kirjoja. Toki muunlaisetkin kirjat kelpaavat.

Halusin tulla Sanan Helinään tettiin, koska täällä on rauhallista ja saa tutkia kirjoja. Lisäksi haluan tutustua kirjakaupan toimintaan, sillä kukaan tuttuni ei ole koskaan ollut töissä kirjakaupassa. Aika täällä on kulunut tosi nopeasti. On kiva nähdä millaisia kirjoja toiset ihmiset lukevat ja suosittelevat luettavaksi. 

Mielestäni on harmi, että nykyään nuoret eivät enää lue kovinkaan paljoa kirjoja. Monilla ei ole enää aikaa lukea tai jos on aikaa, käytetään se aika netissä surffailuun. Tilanne saattaisi muuttua, jos vaikka koulussa opettajat kannustaisivat lukemaan kirjoja ja lehdissä tai netissä mainostettaisiin kirjoja.

Jos kaipaat jännitystä ja fantasiaa, suosittelen lukemaan Elina Rouhiaisen SUSIRAJA sarjaa.