Lukukokemus - Vien sinut kotiin (Ben Kalland)

Kun suljin kirjan kannet ja tarina päättyi, tunsin löytäneeni jotain uutta. Ben Kalland oli johdattanut minut teoksellaan Vien sinut kotiin johonkin sellaiseen maailmaan ja paikkaan, jota en vielä tuntenut ja joka avautui silmieni eteen kiinnostavana ja erilaisena. Hyvän kirjan tunnuspiirre siis! Moniulotteinen juoni oli rakennettu niin taidokkaasti koukuttaen, että kirjasta irrottautuminen oli lähes mahdotonta. Lukukokemus tuntui erityisen rikkaalta senkin vuoksi, että aloittaessani lukemisen en oikein tiennyt, mitä kirjalta odottaa. Olin siis  skeptinen, mutta kirja yllätti minut täysin.

Vien sinut kotiin on kirja Jehovan todistajista. Ben Kalland käsittelee aihettaan kuitenkin niin taitavin ottein, että tämä uskonnon tematiikka tulee ikään kuin monimuotoisen tarinan ”kylkiäisenä”. Voisin sanoa, että uskonto avautuu kerrotun tarinan kautta ja toisaalta tarina avautuu uskontoon. Jehovan todistajuus luo sen kaikupohjan, jota vasten erittäin  mielenkiintoiset, rinnakkaiset juonet peilautuvat.

Satojen luettujen kirjojen jälkeen olen oppinut jo kirja alkusivuilla tunnistamaan sen otteen ja imun, joka on tarkoitettu juuri minulle, viemään minut mukanaan. Tässä kirjassa se tapahtui jälleen. Onko se lauserakenne? Onko se kiinnostava päähenkilö? Onko se tapa, jolla kirjailija heittelee minulle syöttejä pakottaen seuraamaan tarinan polveilua? Sitä on vaikea selittää, mutta sielullaan sen tuntee. Sielu suorastaan värisee, kun tarina uppoaa lause lauseelta tajuntaan. Sellaista kirjaa haluaa lukea  hitaasti. 

Joskus rakastun kirjan henkilöihin, enkä haluaisi pois heidän luotaan. Joskus rakastun paikkoihin, joissa haluan viipyä loputtomiin. Joskus rakastun kauniisiin lauseisiin, joita haluan lukea yhä uudelleen ja uudelleen. Joskus rakastun niihin oivalluksiin, joita kirja sisimmässäni herättää.

Vien sinut kotiin sai minut ajattelemaan asioita, joista minulla ei välttämättä tähän saakka ole ollut selkeää, omaa mielipidettä. Kirja sai minut ymmärtämään, että elämässä ei välttämättä ole ehdottomia totuuksia ja omat oletukseni asioista saattavat olla aivan vääristyneitä. Tämä kirja myös teki sen, jonka hyvä kirja ja taitava kirjailija tekevät: se jätti minuun ikimuistoisen jäljen.

p.s. Juuri kirjan luettuani huomasin, että Karjalaisessa oli tämän samaisen kirjan arvostelu. Kirja-arvostelun kirjoittaja oli kokenut teoksen melko lailla eri tavoin. Hän toteaa dialogin olleen paperinmakuista ja persoonatonta. Tämä kertoo siitä, miten eri tavoin lukijoina voimme saman teoksen kokea. Itse pidin kovasti Kallandin tavasta kirjoittaa – myös dialogeista.  

Ben Kalland, Vie minut kotiin (Atena Kustannus Oy, 2017)