Värikoodausta

Olen jo monena päivänä ihastellut instassa ja eri nettisivuilla valokuvia, joissa kirjojen omistajat esittelevät upeita, värien mukaan järjestettyjä kirjahyllyjään. Heräsin tänä aamuna pirteänä, söin  aamupalan, luin kaikessa rauhassa lauantain  Karjalaisen ja silloin se iski. Klo 10.05. oli aivan pakko päästä värikoodaamaan omaa hyllyäni.

Olin järjestänyt kirjani hyvin tyypilliseen tapaan tekijän nimen mukaiseen järjestykseen. En orjallisesti, mutta kuitenkin niin, että kaikki Leena Lehtolaisen kirjat olivat peräkkäin samalla hyllyllä, kaikki Patricia Cornwellit samalla ja Henning Mankelin luomukset olivat saaneet  oman kunniapaikkansa. No, ei kun hihat ylös ja kirjat alas hyllystä.

Niin suuruuden hullu en kuitenkaan ollut, että olisin ottanut IHAN kaikki kirjat käsittelyyn, vaan päätin aloittaa kolmesta ylimmästä hyllystä. Ajattelin sen käyvän käden käänteessä. Aivan, niinhän sitä voisi kuvitella!

Keltaiset ja punaiset kirjat olivat helpoimpia. Sinisessä ja vihreässä alkoi tulla jo lisää vaikeusastetta, koska sävyjä on niin monta ja ne ovat hyvin lähellä toisiaan. Mustat ja valkeat selkämyksetkin olivat melko helppoja, mutta entäs sitten harmaat, ruskeat ja kirjavat selkämykset? Järjestäisinkö kirjat  selkämyksien niin sanotun päävärin mukaan vai tulkitsenko kahta väriä sisältävän selkämyksen kirjavaksi?

Aikani pähkäiltyäni totesin, että eihän tämä nyt niin vakavaa ole ja annoin aivojen luovuuslohkon ottaa ohjat. Niinpä vaaleat ja tummat sävyt löysivät paikkansa suurinpiirtein vertaistensa joukosta. Mutta täytyy kyllä myöntää, että yllättävän vaikealta tuntui erottaa kaikki Lehtolaiset toisistaan eri hyllyille. Tämä kertoo varmaan siitä, että olemme niin tottuneita tietynlaiseen strukturoituun, järkevään järjestykseen, että siitä on hankala päästää irti. Sitten kun sen tekee - antaa vain mennä - niin se todellakin tuntuu vapauttavalta.

Värien merkitys elämässä on aika suuri, kun sitä alkaa pohtia. Keltainen ja oranssi tuovat heti iloisen mielen ja aurinkoisen, kepeän tunteen. Punainen tuo energiaa, sininen ja vihreä rauhoittavat, musta on dramaattinen. Ei sitä turhaan puhuta väriterapiasta- värit oikeasti ovat terapeuttisia. Nyt voin silmäillä tyytyväisenä kirjahyllyäni, jossa näyttää olevan paljon enemmän väriä kuin ennen! Ehkä saan vielä insipiraation järjestää alimmatkin hyllyt. Eli kirjat taas kerran alas...no, onhan jo hyvä alku valmiina!

p.s. Toinenkin väreihin liittyvä projekti on työn alla tänä viikonloppuna! Kirjakaupan näyteikkuna saa somisteekseen pirteän, kirkkaan keltaisen kottikärryn, joka tuo kevään tullessaan. Oma rakas huoltoyksikköni huolehtii tästä projektista!