Kuolema kummina

Minulla oli pienenä monta satukirjaa. Muistan jokaisen kirjan kansikuvan hyvin tarkasti ja muistan myös sen, minkä tyyppisiä satuja kussakin kirjassa oli. Näistä kirjoista kaksi on jäänyt erikoisesti mieleen; toinen sen vuoksi, että se oli kuvitettu hyvin värikkäästi ja siinä oli pitkiä seikkailuhenkisiä satuja ja toinen taas siksi, että siinä oli vähän outoja ja pelottavia satuja. Kyse on tietenkin Grimmin saduista. Erityisen pelottava oli mielestäni  satu nimeltä Kuolema kummina. Siinä eräs mies joutuu tekemisiin itsensä Kuoleman kanssa ja lopulta ottamaan tämän lapsensa kummiksi. Tuo satu kiehtoi ja kammoksutti. Pidin siitä muistaakseni ala-asteen äidinkielen tunnilla esitelmänkin.  

Olen sitä mieltä, että saduilla on tärkeä merkitys lapsen mielikuvituksen ja ajatusmaailman kehittymiselle. Satujen kautta lapsi pääsee turvallisella tavalla (monta kertaa äidin tai isän sylistä käsin) tutustumaan maailman hyvyyteen ja pahuuteen ja samalla punnitsemaan sitä, mikä on oikein ja mikä väärin. On jännittävää ajatella, miten moraalikäsitykset ovat meissä sisäänrakennettuina jo varsin nuorella iällä. Väitän, että satujen avulla lapsi oppii myös eläytymään toisen ihmisen tunteisiin ja hänestä tulee empaattisempi ja avarakatseisempi. Tai ainakin siihen on paremmat eväät kuin lapsella, joka ei pääse tutustumaan kirjojen maailmaan. 

Luin omille lapsilleni paljon, kun he olivat pieniä. Illan lukuhetki rauhoitti sekä lukijaa että pieniä kuuntelijoita. Yhteisistä lukuhetkistämme  mieleen ovat jääneet illat mm. Roald Dahlin Kuka pelkää noitia –kirjan parissa. Tuo uskomattoman mukaansa tempaavasti kirjoitettu ja tosi jännittävä opus  piti lukea ääneen useampaankin otteeseen. Kahlasimme ääneen lukien läpi myös  Harry Potterien kolme ensimmäistä osaa. Muistelemme usein vielä nytkin kirjojen pelottavimpia, herkullisimpia ja hauskimpia kohtia. 

Lapsuudessa luetut kirjat seuraavat mukana ajatuksissa koko elämän ajan. Niillä täytyy siis olla todella paljon merkitystä! Ja kun lukemisesta on kerran tullut osa omaa elämää, se myös todennäköisesti säilyy sellaisena. Ilman kirjoja olisi hyvin vaikea elää.   Minun on luettava joka ilta ennen nukkumaan menoa, edes muutama sivu. Ja vielä muutama. Ja muutama…

p.s. Lokakuun 18. päivä vietetään muuten valtakunnallista Satupäivää. Olipa kerran...