Blogivieraana Minna Dufton
Kun Heli pyysi minua vieraaksi tähän blogiin, tiesin että
joudun heti alkuun myöntämään kamalan totuuden: Sen, miten vähän kirjoja
nykyään ehdin lukea loppuun asti. Kamala synti toimittajana, tiedän. Luet siis
tästä eteenpäin omalla vastuulla.
TV1:n kulttuurin ajankohtaisohjelman Stradan
toimittaja-ohjaajana työpöytäni on yleensä pullollaan uusia kirjoja, cd:itä ja
elokuvia, joihin minulla on kunnia tutustua ennätysajassa. Yleensä noin viiden
päivän sisällä sekä perehdyn milloin mihinkin ajankohtaiseen kulttuuriaiheeseen
että käsikirjoitan, toimitan ja ohjaan siitä laulavan ja tanssivan tv-insertin.
Simsalabim! Jo työskentelystäni tällä tavalla ääneen kirjoittaminen
hengästyttää.
Tänä talvena työpöydälläni ja välillä myös tupaten täyteen
sullotussa käsilaukussani on vieraillut mm. M.A. Nummisen Tango on intohimoni
–kirja (Schilds 1998), joka on muuten vallan mainio kaunokirjallinen romaani ja
tietoteos suomalaisesta tangosta. Jos et siis ole jo ehtinyt kirjaan
tutustumaan. M.A. Numminen vieraili Stradassa helmikuun lopussa: http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/miten-ma-nummisesta-tuli-tangomies
Mutta ei kulttuuritoimittajan työ pelkkää tanssia ole. Itse asiassa
tänä vuonna minusta on ehtinyt muotoutua oikea hevitoimittaja. Eikä nyt puhuta
edes musiikista! Tammikuussa aiheenani oli saattohoito, helmikuussa naisten
ympärileikkaukset ja maaliskuussa suomalaisten itsemurhat. En usko, että
koti-minäni olisi tarttunut esim. tuoreeseen Katariina Vuoren ja Jonna
Pulkkisen Kourallinen tabuja –kirjaan (Atena 2014), jossa itsemurhaa yrittäneet
kertovat miksi he eivät enää halunneet elää ja miten he ovat löytäneet
elämänhalunsa uudelleen. Mutta niin vain itsemurhankin lyhyt oppimäärä tuli
alle viikossa suoritettua. Sekä kirja että uusi Näin unta elämästä
–dokumenttielokuva ovat rohkeita keskustelunavauksia: http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/ei-enaa-tabu
Lukeminen toimittajan päiväroolissani poikkeaa siis melkoisesti lukemisestani kotona. Minulle on tärkeää yrittää vetää rajoja työn ja kodin välille, niin haastavaa kuin se nykyaikana onkin. Nytkin olen some-paastolla, mutta kirjoitan silti tätä blogikirjoitusta. Voi minua syntistä jälleen kerran!
Epätoivoisista yrityksistäni vapautua kiireen kahleista
kertoo mm. keittiön pöydälläni nätisti odottava Eckhart Tollen Läsnäolon voima
(Basam Books 2013, 13. painos). Ostin sen itselleni talvella syntymäpäivälahjaksi
ja olen nyt pikku hiljaa sitä lukemassa. Kerrankin sellainen kirja joka
nimenomaan kehottaa välillä pysähtymään ja ottamaan aikaa lukemiseen ja
sisällön sulattamiseen. Ajattelikohan Tolle minunlaistani arjen ”sankaria” kun
kirjoitti tuon? Taitaa tuntea meidät jatkuvan aikapulan kanssa painivat aika
hyvin. Noh, loppuun aion kyllä kirjassa päästä ainakin seuraavaan
synttäripäivääni mennessä. Vielä kun joku päivä saisin luettua ne kaikki
olohuoneen pöydän alla pölyä keräävät naistenlehdet, niiden lukeminen nimittäin
se vasta on perheenäidille luksusta.
Tässä kaikessa elämän hulabaloossa on kaksi asiaa, joita
lukemalla jaksan ja joiden avulla olen myös selvinnyt monista hulluista
päivistä (ei niistä Stockan, vaan ihan ikiomista). Nämä kaksi asiaa ovat
huumori ja mietelauseet. Ja näitä kahta en kiireessäkään jätä ohittamatta,
vaikka lukisinkin ne Pinterestistä aamulla heräillessäni.
Hyvänä tuoreena esimerkkinä huumorin ja mietiskelyn
yhdistämisestä on eilen illalla olohuoneen sohvalla lukemani Pauli Kohelon
uusin teos Kassan kautta (Siltala 2014). Suosittelen kirjaa ihan kaikille, koska
mahanauruja ei voi elämässä saada liikaa.
Jopa ruuhkavuosia elävä ihminen jaksaa ja ehtii omaksua Paulin
hajahuomiot oikeasta elämäntavasta yhdessä illassa.
Olen myös runojen ystävä, minkä huomaan lähinnä
kirjakaupassa käydessäni kun jään kerta toisensa jälkeen hypistelemään
runokirjoja. Ensi kesänä pääsen ensimmäistä kertaa osallistumaan Kajaanin
runoviikko -tapahtumaan, mistä teemme Yle Teemalle tv-ohjelmaa. Tätä keikkaa
odotan jo innolla. On aina yhtä mukava päästä tallentamaan elämää Kehä III:n
ulkopuolella.
Olipa hauska kokemus joutua kerrankin vähän miettimään omaa
lukemistani… Kirjojen lisäksihän luen myös lukemattomia määriä uutisia ja
artikkelinivaskoja milloin mistäkin aiheesta ja ainakin yritän seurata mistä
milloinkin maailmalla puhutaan. Sosiaalinen media on siitä hyvä keksintö.
Tänä vuonna aikomuksenani on myös alkaa kirjoittamaan
jotakin omaa. Ei tv:tä, vaan jotakin ihan muuta. Ajatus jostakin itselleni merkityksellisestä
aiheesta kirjoittamisesta on pyörinyt mielessä jo kauan, mutta aina olen torpannut
sen epäilemällä, että osaisinkohan sittenkään kirjoittaa mitään järkevää ja
kiinnostaisiko sisältö ylipäätään ketään muuta. Niin ja milläköhän ajalla
senkin kaiken toteuttaisin ja jos taas en toteuttaisi niin katuisinko sitä joskus
myöhemmin? Pauli Kohelokin jo sanoo,
että tulostimen musteesta jää jälki sieluun.
Kaikki uusi vaatii aina rohkeutta. Helillä oli rohkeutta
perustaa Nurmekseen kirjakauppa näinä aikoina. Iso hatunnosto Helille siitä ja samalla
haluan toivottaa kaikille Nurmekseen pirtsakkaa kevättä. Hymyillään kun
tavataan!
Minna Dufton
Kirjoittaja on Yleisradion toimittaja-ohjaaja ja mm. TV2:n
suositun Paluumuuttajat –sarjan käsikirjoittaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti