Tunnustus

Tunnustan. En ole muuttunut. Minä olen edelleen totaalisesti, täysin, koko sydämestäni hurahtanut kirjoihin. Kun istun tässä ja katselen omia kirjahyllyjäni, minut valtaa levollinen ja turvallinen olo. Kirjani suojelevat minua ja voin luottaa siihen, että ne pysyvät tuttuina ja turvallisina paikoillaan ja voin aina palata niihin. Nämä kirjat ovat kulkeneet mukanani – jotkut kirjat pidemmän matkan, toiset lyhyemmän – ja niihin on tarttunut muistoja jokaisesta paikasta, jossa olen asunut. Niissä on muistoja henkilöistä, jotka ovat kenties antaneet kirjan minulle lahjaksi.

Kun olen kirjojen lähellä, minua ympäröi valtavan mielenkiintoinen maailma. Kirjailija on kirjoittanut kirjansa juuri minulle, hän on hyväillyt jokaista sanaa päästäessään sen paperille, hän on antanut ajatustensa ja mielikuvituksensa virrata ja luonut minulle tarinan. Tiedät hyvin sen tunteen, kun kirja imaisee mukaansa. Sinun on pakko lukea eteenpäin, et malta lopettaa, haluat lukea lisää saadaksesi tietää mitä tapahtuu. Intensiivisen lukukokemuksen myötä tempaudut irralleen ajasta ja paikasta ja olet hetken jossain aivan muualla. Mielesi rentoutuu, eikä mikään ulkopuolinen asia häiritse sinua sillä hetkellä.

Parhaat lukukokemukseni saan, kun istun mummolta saamaani vanhaan nojatuoliin, otan lähelleni kupposen teetä tai kahvia ja tartun kirjaan. Sivelen sen kantta, tunnustelen kirjan olemusta. Rauhoitun ja hymyilen, sillä tiedän istuvani nojatuolissa kunnon tovin kirjan parissa. Terapeuttista. Rentouttavaa. Ajatusten virtaa. 

Kun nousen tuolista ja lasken kirjan hellästi käsistäni odottamaan seuraavaa lukuhetkeäni, olen taas paljon viisaampi ja vapaampi kuin hetki sitten.  En malttaisi odottaa tuota hetkeä.