perjantai 21. syyskuuta 2018

Matkalla


Taannoisella Lontoon matkallani huomasin tekeväni paitsi fyysistä matkaa erilaisia liikennevälineitä käyttäen, myös henkistä matkaa omaan itseeni. Kävellessäni tuon suuren, elämää sykkivän kaupungin katuja tunsin palaavani ajassa taaksepäin ja näkeväni ympäröivän maailman jotenkin värikkäämpänä, todellisempana ja täydellisempänä kuin pitkään aikaan. Oliko taivas sinisempi? Näinkö puiden lehvistössä hypähtelevät linnut tarkemmin? Leijailiko kahvin tuoksu nenääni erityisen aromikkaana? Olivatko kaikki astini terävöityneet?



Kun matkustaa tarpeeksi kauas, toiseen kulttuuriin, on vapaa olemaan utelias. Utelias ympäröivän maailman suhteen ja utelias myös sen suhteen, miten itse reagoi uuteen ympäristöön. Matkalla ollessani havahduin tietoisesti miettimään sitä, mitä minä itse, juuri sillä hetkellä ja juuri siinä paikassa haluan tehdä. Mikä minua kiinnostaa? Mikä saa minut hyvälle tuulelle? Mikä virkistää? Ei itsekkäällä, itsekeskeisellä tavalla vaan toisella tapaa, herkästi itseäni havainnoiden ja kuunnellen.

Junamatka Cambridgeen ja kävely yliopistoalueella tuotti minulle suurta mielihyvää. Hiekkakäytävä jalkojeni alla, aluetta ympäröivät vanhat, jyhkeät rakennukset, soutuveneiden rauhallinen keinunta viheraluetta halkovalla kapealla joella ja sen takana laitumella käyskentelevät lehmät vaivuttivat mieleni rauhaisaan lepotilaan. Viehätyin kapean kujasen varrelta löytämästäni pienestä kirjakaupasta, joka oli pullollaan vanhoja kirjoja ja jossa leijaili kodikas kirjapöly.


Hyvältä tuntui myös kiireetön istuskelu erilaisissa kahviloissa ja käynti paikallisella bluesklubilla, elävän musiikin juurilla. Keskustelu vieraalla kielellä sujui vaivattomasti ja luonnollisesti  musiikkia itseensä imevien, eri kulttuureista olevien kanssakuulijoiden kesken ja pienen klubin kiihkeä tunnelma tarttui ja lumosi.




Matkan koomiset ja hauskat sattumukset synnyttivät paljon iloa ja naurua. Virkistyin naurun täyttämistä hetkistä ja hyvistä keskusteluista – hitaista, syvällisistä, hauskoista  - matkaseuranani olleen tyttäreni kanssa.

Tämä matka oli minulle tärkeä. Se sai minut muistamaan, miten yksinkertaisista, selkeistä ja pelkistetyistä asioista onni rakentuu. Ja miten tärkeää on viettää aikaa itsensä kanssa; päästää irti koneista ja laitteista, olla kerrankin tavoittamattomissa ja aikataulujen ulkopuolella. Tein itselleni lupauksen. Teen  tällaisia matkoja myös arkeni keskellä. Teen treffit itseni kanssa, menen taidenäyttelyyn, luen kirjaa kahvilassa, samoilen metsässä ja puhun puiden kanssa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti