Kirjat eivät koskaan lopu - Ainon mietteitä kirjoista ja lukemisesta

Aino Halonen Nurmeksen yläkoulun yhdeksänneltä luokalta vietti marraskuisen TET-viikon Sananhelinässä. Pyysin häntä kertomaan siitä, miksi hän lukee ja miksi kirjat ovat tärkeitä!

Annetaanpa Ainon kertoa:

Olen ollut nyt viikon TET-jaksolla Sananhelinä kirjakaupassa, viikko on ollut mukava ja työ monipuolista. Yksi syistä miksi halusin juuri kirjakauppa Sananhelinään TET-jaksolle, oli se että olen aina pitänyt kirjakaupan ilmapiiristä ja tunnelmasta. Toinen syy oli tietysti rakkauteni kirjoihin.

 Olen rakastanut lukemista siitä asti kun opin itse lukemaan, mutta kirjoja ja mukaansatempaavia tarinoita vielä kauemmin. Lapsena minulle luettiin paljon ja silloin kun ei ollut kirjoja niin tarinat keksittiin itse. Luulen että intoni kirjoihin pohjautuu juurikin näihin luku- ja tarinahetkiin. Alakoulun ensimmäisillä luokilla rakastuin kirjojen ohella äänikirjoihin, sain levysoittimen syntymäpäivälahjaksi ja sen jälkeen saatoin pysyä iltaisin tuntikausia kuuntelemassa äänikirjoja ja askartelemassa. Nyt olen yhdeksännellä luokalla ja äänikirjat ovat jääneet pois, kirjat eivät.

Yksi parhaista asioista lukemisessa on se että kirjat eivät koskaan lopu. Lapsena kirjasuosikkeihini lukeutuivat ainakin Eemelin kootut metkut ja Peppi Pitkätossu. Näitä molempia kyllä rakastan edelleen ja valitsenkin ne aina iltasaduksi nuoremmille serkuilleni. Nykyisin laskisin lempikirjoihini Holly Bournen kirjoittaman normaali-sarjan ja ikuiset suosikkini Harry Potterit. Lapsena kävin usein kirjoja siskoni hyllystä, sieltä kun niitä sai niin kätevästi. Lopulta siskoni kyllästyi jatkuvaan kirjojen varasteluuni ja päätti perustaa kirjaston, taisin olla kirjaston ainoa asiakas ja sain hienon päällystetyn kirjastokortinkin. Edelleen parhaat kirjat tulevat siskoltani, ei tosin hänen omasta kirjastostaan vaan joko suosituksina mitä lukea tai lahjapaketissa.

Sen lisäksi että lukeminen on oiva tapa siirtyä vähäksi aikaa kiireisestä arjesta jonnekin aivan muualle, on sillä myös monia positiivisia vaikutuksia ihmiseen. Lukeminen esimerkiksi kehittää empatiakykyä ja siitä on apua muistille ja erityisesti muistin säilymiselle vanhentuessa. Lukeminen myös luonnollisesti parantaa lukutaitoa, ja opettaa ymmärtämään tekstien sisältöjä paremmin. Kyky ymmärtää ja tulkita tekstiä taas helpottaa koulussa pärjäämistä ja parantaa näin koulumenestystä.

Miksi monet eivät hyödyistä huolimattakaan lue? Uskoisin että lukeminen aloitetaan usein sen vuoksi että ilmapiiri siihen kehottaa. Kouluilla on suuri rooli erityisesti pienten lasten lukemisen aloittamiseen. Opettajien täytyisi ymmärtää että oppilaat ovat hyvin eri taustoista ja voi olla että osa on tottunut lukemiseen jo lapsena kun taas osa on vasta tutustumassa kirjojen maailmaan. Siksi olisi hienoa jos opettajat eivät vain tökkäisi kaikille samaa kirjaa luettavaksi vaan oppilaille jaksettaisiin etsiä sellaista kirjallisuutta joka oikeasti kiinnostaa. On nimittäin tärkeää että jokainen löytäisi sen tyylilajin jota on kiva lukea. Tuskin ketään innostaa lukea vaikkapa kauhukirjallisuutta vuodesta toiseen vaikka itse haluaisi lukea fantasiakirjallisuutta. Minulle opettajan valitsemien kirjojen lukeminen alakoulussa sopi, monelle muulle ei. Toinen syy ainakin nuorten, ja luultavasti kaikkien muidenkin lukemisen vähyyteen voi olla kiire. Joka paikkaan pitäisi mennä ja kokeisiin lukea. Tai vähintäänkin kirjoittaa essee. Ja sitten jos ei mitään näistä tee niin ainakin ajattelee että kun pitäisi tehdä. Sitten kaiken sen työn jälkeen ei monia huvita lukea yhtään mitään enää vapaa-ajalla.

Kaiken kiireen ja huiskeen keskellä kannattaa kuitenkin joskus pysähtyä lukemaan hyvää kirjaa. Lukemista ei ole ikinä liian myöhäistä aloittaa!